Tanssiinkutsu

Olin maalaillut pupuaiheita pääsiäiseksi, mutta tämän työn kanssa en malttanut odottaa sinne saakka. Väritetyssä kuvassani on kyse muustakin, kun vain pupuista. Kuva sai aiheensa siitä kun pistin merkille nuo irralliset kuvat peräjälkeen. Kuvien välinen huumorin sanaton kieli jäi minua hymyilyttämään. Pohtimisessani kyse oli " viettelytaidoista " ja siitä onko meillä näitä taitoja olemassa vai ei. Meistä jokainen on toivonut joskus tulevansa vietellyksi, eli arkisesti vain huomatuksi toisen sukupuolen taholta. Tuota voisi nimittää myös prinsessa syndroomaksi, missä odotamme, että joku löytäisi meidät. Varsin usein käy niin, ettei löytäjä täytäkään odotuksiamme. Pettyneitä prinsessoja neuvoisinkin luopumaan roolistaan, ja olemaan itse prinssin kaltaisia, niin viettelyn kohde vastaisi paremmin odotuksia.

Joka tapauksessa, viettelystä puhuminen on tabu, eikä kukaan tunnusta kaipaavansa toisen sukupuolen huomiota. Siksi vietellyksi tulemisesta tai haluamisesta on vaikea vaihtaa mielipiteitä kenenkään kanssa. Laihdutamme, meikkaamme ja pukeudumme hyvin. Ja alitajuisesti myös käyttäydumme myötämielisesti potentiaalisten kumppaneitten läsnäolessa. En toki väitä etemmekö tekisi tuota myös terveyssyistä, mutta faktaa on että, miellyttämisen tarve on rakennettuna tiukasti nais- tai miesgeeneihimme. Muutoin olisimme kuolleet sukupuuttoon.

Itselläni tuo miellyttämisen tarve on iän myötä hiipunut olemattomiin. Eilen kun remonttimiehet tuli aamulla, ja pyysi siirtämään autoni pois jätelavan tieltä, yöpuku päällä puin jalkaani poikani 43 numeroiset talvisaappaat. Näissä varusteissa siirsin autoni pois pihasta, risteävälle tielle. Naapurini tytär Sini ulkoilutti vanhempiensa koiraa, ja ihmetteli suuria saappaitani. Koin saavani osakseni hellyyttävää huomiota. Plussaa oli sekin.

Eksyin hieman aiheesta, mutta kun osaamme pohtia "viettelemistä" tarkemmin, on meidän syytä huomata, että ihania ja kullanarvoisia ihmisiä voivat olla ne, joilla ei viettelemisen taitoja ole. Tarkoitan peräkammareissa asustelevia vaatimattomia poikamiehiä, ja kuvassa sohvalla istuvia pupumiehiä. On myös olemassa vaatimattomia seinäkukkasia, pupunaisia, joilla on monia syitä olla vastaamatta tanssiinkutsuun. Jos olet siippaa tai elämänkumppania vailla, muista ettei pupumiehiä tai naisiakaan kannata jättää huomioimatta, rehellisinä kumppaneina.

Enkelit ajavat nurmikon

En löytänyt netistä nurmikkoa ajavan enkelin hahmoa, mutta löysin moottoripyöräilijöitten suojelusenkelin, mikä on myös erikoinen löytö. Enkeliä myy Sepe kauppa, 15e.

Luin Hannen blogin runot enkeleistä. Muistin samalla omat pohdintani näistä. Aiheesta kerron pienen tarinan.

Tekemäni johtopäätös enkeleitten toimista sai alkunsa seuraavasta. Olin lueskellut tovin tuiki tuntemattomien kirjoittajin blogeja. Minua on aina kiinnostanut vaihtaa ajatuksia uskomuksistamme, ja tällä kertaa löysin kiinnostavan blogin. Bloginpitäjällä oli uskonnollinen tausta. Hän kuitenkin avoimesti kertoi, ettei ollut saanut uskonnosta lievitystä elämän vaikeisiin kysymyksiin. Blogissa oli luukku, minkä avaamalla voisi kurkistaa paratiisiin, näin uskoin. Vein kursorin luukulle ja painoin, olinhan utelias. Luukussa ei ollutkaan mitään, vain kommenttikenttä. Olin lievästi pettynyt tyhjyyteen. Niinpä sitten kirjoitin pettymyksestäni kenttään suunnilleen näin;

En voi käsittää miten paratiisissä voi olla viihtyisää, kun siellä ei ole kiinnostavaa tekemistä. Kuvittelen, että paratiisi olisi kuin puisto. Kuka sitäkin siellä hoitaa ?

Vähän ajan päästä sain vastauksen bloginpitäjältä; Enkeleille nurmikoitten leikkaaminen sopii mainiosti.

Rakennusurakoitsijamme Che Quevara

Tuo yhdennäköisyysteema on joskus todella huvittavaa, kun aivan tavallinen kadunmies saa katseet kääntymään, eli muistuttaa jota kuta itseään kuuluisampaa. Ja toisinpäin juttu on vielä hauskempi ... mites tuo Keijo vanhainkodista on päässyt paaviksi ?

Ihan Hessu,

Itsellänikin on omakohtainen oivallus kahden henkilön poikkeuksellisesta yhdennäköisyydestä. Olin pitkään pitänyt oivallukseni omana tietonani, hyvistä syistä. Kunnes muotiin tuli kappale kertosäkeellä .... käske miestäsi pukeutumaan Che Quevaraan. Olimme keskustelleet ystäväni kanssa Che Quevara paitojen hinnoista. Mainitsin, ettei paita kiinnosta minua, koska olisi tunne, että kääriydyn rakennusurakoitsijamme Hessun kuvalla painettuun paitaan. Muutenkin näen Che Quevaraa viikotttain ajamassa pakettiautollaan ohitsemme, enkä kaipaa tämän kuvaa enää vaatteisiini. Siinä se oli ääneen sanottuna. Ilmetty Quevara, alias Hessu on nytkin tulossa rakentamaan uutta lattiaa keittiöömme vesivaurion jäljiltä. Taidanpa näpästä Hessusta muutaman kuvan, niistä saisi mielenkiintoista lisäväriä vapaustaistelijan elämänvaiheisiin, ja voisi tehtailla paitojakin ennennäkemättömillä kuvilla. Tunnetko itse ketään julkimoita lähipiirissäsi ? ja kuvat olisi tietty hyviä todisteita.

t Annu

Onko kuulosi kunnossa ?

myspace layouts
Älä pelästy, ett ole kuuro. Kuulosi on vain selvästi valikoiva. Kuulet taatusti karamellipussin rapinan, jääkaapin oven aukeamisen ja muut sinua inspiroivat äänet vaikka nukkuisit !

Tämä on korvatohtori Annun tekemä diagnoosi kuulostasi.

Free MySpace Layouts

Norsu ja kyyhkynen

Avioparia Diego Riveeraa ja Frida Kahloa on verrattu norsuun ja kyyhkyseen. Kuten sanotaan vakka kantensa valitsee, norsu valitsi kyyhkyn ja kyyhky norsun. Epäilemattä molemmat olivat aikamme huomattavia taiteilijoita ja idealisteja.


Tämä Diego ja Frida teema sai alkunsa tuosta, että toisessa blogissani (http://turkinpippurit.blogspot.com/) nimimerkki Ii , totesi vaarini muistuttavan ilmielävästi Diego Riveraa. Kun väite oli esitetty, oli minun selvitettävä Googlen kuvista pitääkö tuo vertaus paikkaansa. Ja pitäähän se, joskin totta maar vaarini oli hieman komeampi, mitä Diego. Näin ollen Diegosta ja Fridasta en tiedä paljoakaan, paitsi että he molemmat olivat taidemaalareita. Sittemmin Frida Kahlosta syntyi eräälainen naiskultin ikoni. Tämän mutkan kautta kiinnostuin heidän taiteilijaurastaan, ja tavoitteeni onkin lukea heistä vielä lisää. Fridasta elokuvaa en ole vielä nähnyt, ja senkin aion lainata,

Olen kamalan ilkeä, mainitessani Diegoa verratun norsuun. Puolestaan Frida kyyhkysenä ei ole ollenkaan pahansuopa kuvaus, vaan asia on pikemminkin päinvastoin. Itsellänikin on anteeksiantamattoman huono tapa kuvata jotakuta ihmistä joksikin, mitä mieleeni ensimmäiseksi juolahtaa, varsinkaan jos en tiedä henkilön nimeä. Seuraavasta syystä, rohkenin kutsua Diegoa norsuksi, koska hänellä itselläänkään ei ole pussissaan puhtaita jauhoja. Diego oli ollut varsinainen kelmi;
Turun Sanomissa oli kerrottu seuraavaa hänen näyttelynsä yhteydessä:

Latinalaisella temperamentilla lienee osansa siihen, että Diego Riveran elämästä kerrotaan monenlaisia tarinoita. Taiteilija itse lisäsi vettä myllyyn paisuttelemalla häpeämättömästi omia tekemisiään, mm. rakkaussuhteitaan ja taistelujaan Meksikon vallankumouksessa, jonka ajan hän todellisuudessa eli Euroopassa, mm. Pariisissa.

Itseäni turhauttaa joittenkin ihmisten tapa esiintyä "salaperäisyyden" verhoissa. Itse en verhoilusta piittaa. Olen omista asioistani avoin, ja voisin muitta mutkitta vaikka Hesarissa kertoa koko sivun artikkelissa painoni, ikäni ja rintaliivien numeron sun muun. Tuo työpaikkani menetys on kuitenkin poikkeuksellinen juttu. Tuohon aiheeseen liittyen lähetän edellisen artikkelin kommentoijille henkilökohtaista sähköpostia, jos keksin osoitteen. Kiitoksia kommenteistanne.

Etsintäkuulutus, tuntomerkit

Näöltään hyväntahtoinen, mutta voi muuttua "hirmuiseksi ilkiöksi"

Oletko hiljattain tavannut kyseiset tuntomerkit omaavaa henkilöä lähipiirissäsi ?. Nimeä ei tarvitse kuuluttaa, ketä tulee mieleen. Muista vilkaista myös peiliin !

Nauratti tämä Hesarin toimittajan Milla Aution viittaus vanhaan venäläiseen kuvaukseen 1800-luvulta. Venäläisten mukaan me suomalaiset näytämme ystävällisiltä, mutta pinnan alla kuplii pahansuopaa ilkeyttä. Itse kullekin on tärkeää, ettei ilkeys näy päällepäin. Jos tuttavuus ei johda kättelyä pitemmälle, säästynee jatkossa harmeilta. Sen sijaan jos ystävällisen ihmisen kanssa on pakottava tarve olla tekemisissä, on varauduttava erityiseen valppauteen. Ulkonäkö ei takaa luotettavuutta, sen tiedämme, mutta unohdamme helposti.

Näin kävi itselleni, kun unohdin olla valpas. Olin ollut samassa työsuhteessa yli 20 vuotta, vaativien esimiesten alaisuudessa. Sittemmin ankarat pomoni kutistuivat pehmonalleiksi uuteen esimimieh .. siis naiseeni verrattuna. Uuden pomoni olemus oli täynnänsä ystävällisyyttä ja ymmärtämystä, mitä ominaisuuksia me arvostamme. Valitettavasti minun kohdallani häneltä riitti ymmärtämystä vain rajallisesti, ja ennen pitkää olin ristiriitojen myötä ilman työpaikkaa.

Jos on ollut epäonnea ystävälliseltä ja rehelliseltä vaikuttavan henkilön kanssa, paras resepti olisi arvostaa päinvastaisia ominaisuuksia. Pitäisi suosia happamia päällepäsmäreitä, erityisesti työpaikoilla, niin virhearviointeja ei sattusi näin helposti. Uusien tuttavuuksien arvioiminen olisi meille mutkatonta, jos ihmiset oikeasti näyttäisivät siltä, mitä todellisuudessa ovat.