Kevättä ja bussimatkailua Siuntiossa

Etelä-Suomessa kevät on pitkällä ja keltaiset leskenlehdet kukkii. Auringossa lämmennyt maa tuoksuu ja linnut visertää pesäpuuhissaan. Sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi uudet renkaat autooni, nimittäin ensi talveksi. Renkaissa on " kitkahilettä”, mikä lisää pitoa tiehen, sitä mukaa kun rengasmassa kuluu.

Kuvassa ei ole Siuntion bussi. Ruosteinen pinta ilmentää loppumetreille saakka venytettyä bussin käyttöikää.

Nyt keväällä 2 autoomme uusia renkaita ostettiin yhteensä 8 kpl a 70eur/kpl, ja autojen huoltojen kanssa tuo olikin melkoinen menoerä. Tarvitsemme joka tapauksessa autojamme molemmat. Siuntio on syrjäinen pikkukunta Länsi Uudenmaan rannikolla. Tänne on hyvät tieyhteydet ja ratayhteyskin on olemassa töihin menijöille Helsinkiin ja Espooseen. Junat vain pysähtyvät Siuntion asemalla 4 tunnin välein. Jostain luin, että asukasta kohti Siuntiossa on autoja toiseksi eniten Suomessa. Työssäkäyvistä perheistä ajetaan autolla töihin pääkaupunkiseudulle 45 km, koska julkiset yhteydet ei palvele riittävän hyvin matkalaisia.

Kun joskus käytin Siuntiosta bussia Espooseen töihin, olin bussissa neljäs tai viides matkustaja, ja takaisin tullessa saatoin olla ainoa.
Muistan pari hauskaa sattumusta Siuntion bussimatkoista;

Kun 1980-luvulla rakensimme taloamme, teki serkkuni Reijo meillä sähkötöitä. Hän myös asui luonamme, kun muuta asuntoa ei hänellä ollut. Viikonloppuisin Helsingissä juhlimisen jälkeen Reijo matkusti Siuntioon viimeisellä bussilla. Kun bussimatka kesti ja tuli hätä, niin Reijo pyysi kuskia pysähtymään sopivissa pusikkopaikoissa. Oli kuulemma muitten matkustajien päät kääntyilleet penkeissä, miksi turhaan pysähdeltiin kesken matkan ?

Sattui samanlainen tapaus omallakin bussimatkalla, kerran. Aamulla Siuntiossa bussiin tuli 4-5 teiniä. Espoossa Suomenojalla nuoret pyysi pysäyttämään bussin pysäkille, ja nuoret kaikki ryntäsivät pissalle pysäkin taakse pensaisiin. Pensaat olivat keskellä liikenneympyrää. Kun silloin tällöin ajan autollani tuon paikan ohi, tapahtuma minua edelleen hymyilyttää. Ennen kaikkea, vaikka työmatkat onkin hankalia, 5 000 asukkaan Siuntiossa asuminen on kodikasta, leppoisaa ja arvatenkin rauhallista.

Ystäväni Oskar

Turkin reissujeni jälkimainingeissa olin liittynyt seuraavan yhteisön jäseneksi ; HER TÜRLÜ TEHLİKEYE KARŞI SAVAŞACAK TÜRK MİLLETİYİZ BİZ, DUYSUN TÜM DÜNYA
Olin kehunut välittäjälleni Ataturkkia komeaksi, ja uteliaisuuteni johdosta kohta jo olinkin Facebookissa yhteisön jäsen. Samoihin aikoihin aloin saada postia Oskarilta ja luulin hänen kuuluvan tuohon kerhoon.

Mitä Oskar minulle käsittämätöntä turkin kielellä kirjoittikin, vastasin hänelle silloin tällöin jotain kohteliasta englanniksi. Kunnes sitten aloin saada rantakuvia hänestä, ja esiintyi hän kuvissa yksin. Rantakuvat oli minun tuhottava, mitä pikemmin, ettei aviosuhteeseeni hiipisi aiheetonta mustasukkaisuutta. Jos jäisin kiinni Oskarin uimakuvista, olisiko selitykseni miehen polittisesta jäsenyydestä vedenpitävä alibi ?

Muita kuvia minulla ei ole jäljellä, kerrotusta syystä. Tuossa Oskarilla on rekvisiittana polkupyörä. Kukahan koiran kävelyttäjä onkin kuvan ottanut ? Oikeastaan hänessä itsessään ei mitään negatiivista olekkaan. Ei rantakuvien perusteella pidä ketään syytellä, vai pitäisikö ?

Onnettomat, orvot ja rikkaat ystäväni

Saan yhteen sähköpostiini jatkuvasti viestejä minulle ennestään tuntemattomilta orvoilta, onnettomilta tai rikkailta perijöiltä, missä tapauksissa perintö on jäänyt jonnekin harmilliseen loukkuun. Kirjeet alkavat usein, my Dear, my Love ja ne loppuvat haikein hyvästein, kuten eräskin Yours forever, vaikkemme olleet missään yhteyksissä aiemmin, emmekä myöhemminkään.

Tytön kuva on napsaistu AIDS- kamppanjasta, kts alaosan teksti

Tässä kirje Favuorilta, joka on ilmeisesti mustaihoinen ja likinäköinen, kun luulee minua mieheksi

Hello,my name is favuor l am 25 years old searching for a real man that is trust and worthy and caring.a man who understand the real meaning of love as trust in each other a mature manthat will be faithful to me and will understand that a real love dose not count distance or colour after reading your profile i took interest on you so please i will like you to reply to me urgently so i will tell you more about my selfthis is my box ( favuorbabydated@yahoo.com) please try to mail me back on my email addressso that i can be able to send you my pictures,God bless you. Email=favuorbabydated@yahoo.comMiss Favuor

Tässä Sandran kirje, olisiko hän muuttamassa meille ?

HELLOMy name is sandra haruni ,i saw your profile today and became intrested in you,i will also like to know you the more,and i want you to send an email to my email address so i can give you my picture for you to know whom i am.Here is my email address (sandraharuni@yahoo.co.uk)I believe we can move from here!I am waiting for your mail to my email address above.(Remember the distance or colour does not matter but love matters alot in life)please contact me through my email (sandraharuni@yahoo.co.uk)

Ystävästäni Oskarista kerron myöhemmin viikolla, kun saan etsityksi tämän viestit. Hm .. kenelleköhän minä lähettäisin yhtä ystävällistä postia ? Onko muilla vastaavia kokemuksia ?

Oikeasti kyllä toivoisin, ettei kenenkään tarvitsisi olla noin surkeassa asemassa, että joutuu sähköpostitse pyytelemään apua sieltä sun täältä. Tetoa ei ole, ovatko aikuiset naiset todella tyhjän päällä, vaiko onko taustalla parituskopla. Jos jotakuta pitäisi auttaa, valitsisin kummilapsen, jonka auttamisesta saisin tärkeitä tietoja. Tuota HiV-järjestöä voisi kyllä auttaa. Tarvitsi vain tietoa, miten apu menee perille, oikeille potilaille.

Vaaran polttopisteessä

Kotona arjessa ja lomilla tekemisiämme ja valintojamme ohjailevat ennakko-odotuksemme. Odotukset tulevasta voivat olla realistisia, mutta turhankin usein ne ovat pelkää mielikuvitusta, minkä jokin onneton sattuma tai julkisuus on värittänyt tietynlaiseksi uhkakuvaksi. Omat luulomme ovat kaukana takaraivossamme, ja harvemmin järkeväkään totuus voi luulojamme muuksi muuttaa. Omakohtaisesti omista luuloistani poispääsy on kasvattanut minua ihmisenä.

Luuloille on silti sijansa, ja ne suojelevat meitä vastoinkäymisiltä. Joskus vain vaaroilta suojautumisemme on niin perinpohjaista, että lakkaamme elämästä vapaasti. Emme voi rakastua, kun pelkäämme joutuvamme eroamaan. Emme voi lentää, kun juuri tuon lentoyhtiön kone oli pudonnut hiljattain. On olemassa myös ylipositiivisä ennakkoluuloja ja odotuksia, ja niitähän ympärillämme mainokset ruokkivat.

Kerron tässä muutamista huvittavistakin ennakkoluulosta, mistä olen ilokseni itse kyennyt aikanaan luopumaan. Olen edesauttanut myös ystäviäni luopumaan joistain pinttyneistä luuloistaan, tai ainakin ajattelemaan asioista uudessa valossa.

Siskoni ei uskalla matkustaa Viroon Estonian uppoamisen jälkeen. Lisäksi rikollisuus on sitä luokkaa, ettei maassa uskalla kulkea, ajattelee siskoni. Kesällä, joskus 2000 - luvun alkuvuosina sisareni päätti vihdoin matkustaa luoksemme kylään Viroon Haapsaluun. Omasta mielestämme Haapsalu on yhtä hiljainen ja rauhallinen kaupunki kuin Naantali tai Tammisaari Suomessa. Sinä kesänä siskoni loma Suomessa alkoi ikävästi. Tarja oli vienyt lapset päiväkotiin klo 8 aamulla. Sillä välin kun hän vei lapsia sisälle, oli parkkipaikalla auton etulasi lyöty rikki ja varastettu hänen käsilaukkunsa lompakkoineen, passeineen kaikkineen. Pelätty varkaus ei tapahtunut Virossa, vaan päiväkodin pihassa turvallisessa Suomessa. Onneksi sisareni sai nopeasti väliaikaisen passin ja perhe pääsi matkaan luoksemme lomalle Haapsaluun.

Olen tykästynyt Turkkiin matkailumaana, ehkä siksi, että siellä on kaikkea. Jotkut tuttumme ei voi matkustaa Turkkiin, kun siellä on uhkaa pommeista, maanjäristyksistä ja blondien perään huudellaan. Sen sijaan Italiaan voi hyvin matkustaa, mafiahan on legendaa, maassa ei ole maanjäristyksiä, eikä blondeihinkaan enää kiinnitetä huomiota, niitä kun on jo olemassa maassa omastakin takaa. Ainakin on yksi naistoimittaja Suomesta. Italian ystävät oli autuaasti unohtaneet Vesuviuksen, Etnan ja muut maan vulgaaniset alueet, missä jytisee pahaenteisesti tuon tuostakin. Nyt sattui pahasti Italian keskiosissa lähellä keskiaikaista L'Aquilan kaupunkia. Emme tietenkään saa unohtaa, mitä kärsimystä lasten ja omaisten menettäminen tuolla alueella merkitsee.

Maanjäristysten järkyttävyydestä huolimatta, ei ole järkevää elää alituisessa pelossa ympäristöstämme. Aiheettomista peloistamme on hyvä luopua joskus. Tervettä on kuitenkin nyt pyöräilykauden alkaessa pistää kypärä päähän. Tässä tapauksessa voimme onneksi itse minimoida jokapäiväisten kauppamatkojemme riskit.