Vaaran polttopisteessä

Kotona arjessa ja lomilla tekemisiämme ja valintojamme ohjailevat ennakko-odotuksemme. Odotukset tulevasta voivat olla realistisia, mutta turhankin usein ne ovat pelkää mielikuvitusta, minkä jokin onneton sattuma tai julkisuus on värittänyt tietynlaiseksi uhkakuvaksi. Omat luulomme ovat kaukana takaraivossamme, ja harvemmin järkeväkään totuus voi luulojamme muuksi muuttaa. Omakohtaisesti omista luuloistani poispääsy on kasvattanut minua ihmisenä.

Luuloille on silti sijansa, ja ne suojelevat meitä vastoinkäymisiltä. Joskus vain vaaroilta suojautumisemme on niin perinpohjaista, että lakkaamme elämästä vapaasti. Emme voi rakastua, kun pelkäämme joutuvamme eroamaan. Emme voi lentää, kun juuri tuon lentoyhtiön kone oli pudonnut hiljattain. On olemassa myös ylipositiivisä ennakkoluuloja ja odotuksia, ja niitähän ympärillämme mainokset ruokkivat.

Kerron tässä muutamista huvittavistakin ennakkoluulosta, mistä olen ilokseni itse kyennyt aikanaan luopumaan. Olen edesauttanut myös ystäviäni luopumaan joistain pinttyneistä luuloistaan, tai ainakin ajattelemaan asioista uudessa valossa.

Siskoni ei uskalla matkustaa Viroon Estonian uppoamisen jälkeen. Lisäksi rikollisuus on sitä luokkaa, ettei maassa uskalla kulkea, ajattelee siskoni. Kesällä, joskus 2000 - luvun alkuvuosina sisareni päätti vihdoin matkustaa luoksemme kylään Viroon Haapsaluun. Omasta mielestämme Haapsalu on yhtä hiljainen ja rauhallinen kaupunki kuin Naantali tai Tammisaari Suomessa. Sinä kesänä siskoni loma Suomessa alkoi ikävästi. Tarja oli vienyt lapset päiväkotiin klo 8 aamulla. Sillä välin kun hän vei lapsia sisälle, oli parkkipaikalla auton etulasi lyöty rikki ja varastettu hänen käsilaukkunsa lompakkoineen, passeineen kaikkineen. Pelätty varkaus ei tapahtunut Virossa, vaan päiväkodin pihassa turvallisessa Suomessa. Onneksi sisareni sai nopeasti väliaikaisen passin ja perhe pääsi matkaan luoksemme lomalle Haapsaluun.

Olen tykästynyt Turkkiin matkailumaana, ehkä siksi, että siellä on kaikkea. Jotkut tuttumme ei voi matkustaa Turkkiin, kun siellä on uhkaa pommeista, maanjäristyksistä ja blondien perään huudellaan. Sen sijaan Italiaan voi hyvin matkustaa, mafiahan on legendaa, maassa ei ole maanjäristyksiä, eikä blondeihinkaan enää kiinnitetä huomiota, niitä kun on jo olemassa maassa omastakin takaa. Ainakin on yksi naistoimittaja Suomesta. Italian ystävät oli autuaasti unohtaneet Vesuviuksen, Etnan ja muut maan vulgaaniset alueet, missä jytisee pahaenteisesti tuon tuostakin. Nyt sattui pahasti Italian keskiosissa lähellä keskiaikaista L'Aquilan kaupunkia. Emme tietenkään saa unohtaa, mitä kärsimystä lasten ja omaisten menettäminen tuolla alueella merkitsee.

Maanjäristysten järkyttävyydestä huolimatta, ei ole järkevää elää alituisessa pelossa ympäristöstämme. Aiheettomista peloistamme on hyvä luopua joskus. Tervettä on kuitenkin nyt pyöräilykauden alkaessa pistää kypärä päähän. Tässä tapauksessa voimme onneksi itse minimoida jokapäiväisten kauppamatkojemme riskit.