Rakas perheeni mummolassa, Arttolantiellä

Äitini kanssa asuimme mummoni talossa Arttolantiellä Puistolassa. Minulla on muistikuvia lapsuudestani 3 ikävuoden jälkeen. Mummo ja enoni Teho asuivat yläkerrassa, me alakerrassa. Joskus kun äiti oli illat töissä, nukuin mummoni luona. Silloin myös nukkeni Living Doll, Kiki ja Riitta Liisa muuttivat kanssani ylös. Minulla oli iso piha, missä leikkiä omenapuitten alla, tai hämärän saunatuvan vintillä. Hamsterini Söpön hautasin pihaan sireeni pensaitten alle. Minulla oli pieni valkoinen kissa, hamsteri, sitten koditon koira, ja pieni lintu, joka nukkui kiinanruusun oksalla. Sitten omistin puput, joille en nimiä keksinyt enempää. Ensin pupuja oli yksi, sitten kaksi ja lopuksi 24. Ne asuivat vanhassa saunassa. Nukkuivat tulisijassa uunipadan alla, ja nenät nokisina pomppivat pihalla. Ja kotitalossani oli kaunis valoisa kuisti, missä mummon pelargoniat kukkivat. Kuistilla leikin ystäväni kanssa ruotsalaisia, KURAA toistelimme toisillemme ja kättelimme ovella. Joskus leikin kampaajaa, ja mummo oli asiakas.

Enoni Terho oli nuori, alle 20 vuotias, komea nuorimies. Hänellä oli otsatukka ylöspäin kammattuna, kuin Elviksellä. Myös isälläni Aarnella oli samanlaiset hiukset. Isäni ei asunut täällä luonamme, vaan Helsingissä. En kaivannut häntä. Vain me olimme tärkeitä toisillemme, mummoni talossa. Vaarini Uuno Hjalmar oli hiljattain kuollut. Piirongin päällä oli kuva hänestä postiljoonin virkapuvussaan. Keittiön pöydän ääressä, tehdessään ruokaa, mummoni Hilda itki ja ikävöi. Mummo kuori perunoita, tai perkasi kalaa, työn lomassa juteltiin. Mummo sanoi, heh, otahan näitä. Natustelin pikkuisia ruisleivän paloja, missä päällä oli voita. Ne olivat hiirenleipiä vain minulle. Kun leikin ulkona, yläkerran ikkunasta mummoni kilisti kelloa, kling kling, kun ruoka oli valmista. Ja minä kiirehdin kotiin, syömään.